Taustaa
Eduskunnan käsittelyyn tulee helmikuun alussa nimillä Urkintalaki ja Lex Nokia tunnettu lakiesitys HE 48/2008 vp sähköisen viestinnän tietosuojalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Sähköisen viestinnän yksityisyyden suojan murentamista on kiihkeiten lobannut teknologiateollisuus, Nokia etunenässä. Siitä syystä laki on saanut pilkkanimen Lex Nokia.
kiesityksen taustoja valottaa laajemmin Helsingin Sanomien artikkeli. Esitystä on käsitelty laajasti myös TV:ssä ja Radiossa.
Urkintalain lyhyt historia
Kissanhännänveto urkintalaista käynnistyi syksyllä 2006. Muutosta tuolloin aivan uunituoreeseen, 2004 syksyllä voimaan tulleeseen, tietosuojalakiin tarjottiin valtioneuvostoon vietäväksi Vanhasen ensimmäisen hallituksen liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huoviselle (SD). Ensimmäinen yritys tyrehtyi, kun oikeuskansleri tyrmäsi esityksen.
Lakiesitys nousi haudasta keväällä 2008. Tällä kertaa puikoissa oli Vanhasen toisen hallituksen viestintäministeri Suvi Lindén (KOK). Myöskään oikeuskanslerin arvostelu ei pysäyttänyt esitystä. Perustuslakivaliokunta Kimmo Sasin (KOK) johdolla asettui esityksen taakse vastoin oikeusoppineiden lausuntoja. Käsittely Liikenne- ja viestintävaliokunnassa oli ilmeisen riitainen. Mietintöön liitetystä kolmesta vastalauseesta huolimatta myös LiV päätyi lain taakse.
Toisella yrittämällä urkintalaki on päässyt eduskuntaan saakka. Nyt se pitää nuijia ikuiseen haudan lepoon.
Miksi "ei" Urkintalaille
Perustuslaillinen viestinnän luottamuksellisuus on kirjepostin osalta arkipäiväinen itsestäänselvyys. Kukaan ei kirjaa tai urki, kuka kenellekin lähettää ja mitä. Tietoyhteiskuntaan tämän oikeuden ei kuitenkaan haluta yltävän.
"Nokia selätti Suomen perustuslain. Talouselämän vaikutusvalta ja mahti sanelivat tämän lakiesityksen. Kansalaisten perusoikeudet jäivät toiseksi"
— valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen
Lakia perustellaan työnantajan sähköpostin kautta tapahtuvan liikesalaisuuksien vuotamisen ehkäisemisellä. Perustelu on hatara. (Ihan oikeasti hei! Jos aikoisit vuotaa liikesalaisuuksia, tekisitkö sen lähettämällä sähköpostia työosoitteestasi työnantajasi sähköpostijärjestelmää käyttäen?) Ja tällä perusteella jaellaan oikeuksia varsin löyhäkätisesti.
"Ydinongelma on, että työnantaja päättäisi itse, milloin kyse on yrityssalaisuuksista ja mikä on perusteltu syy epäillä tietovuotoa. Työantajan toimivaltuudet olisivat yksinkertaisesti liian laajat. Ongelmallista on myös, että työnantajalla ei olisi minkäänlaista lupamenettelyä, kuten viranomaisella on"
— valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen
Tunnistamistietoja ei oikeusoppineiden mukaan edes voisi käyttää väitettyyn tarkoitukseen, eli näytön hankkimiseen väärinkäytöstapauksissa.
"Lakiesitys sotii lähes kaikkia oikeusperiaatteita vastaan. Ei siitä pääse mihinkään, vaikka poliitikot yrittävät muuta väittää. Tunnistamistietojen näyttöarvo rikosprosessissa on olematon. On hyvin kummallista, että yksityinen taho tarvitsisi tietoja johonkin. Rikosepäilyn esitutkintaa ei pitäisi oikeusvaltiossa miltään osin ulkoistaa yksityisille, kuten nyt ehdotetaan."
— rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen
Lisäksi lain antamien oikeuksien laajuus on pökerryttävä.
- Laki ei koskisi pelkkiä työnantajia vaan tasa-arvoisesti kaikkia ns. yhteisötilaajia, joita voivat olla mm. kirjastot, koulut, taloyhtiöt, sairaalat ja yliopistot. Esimerkiksi Eduskunta on yhteisötilaaja. Jos lain oikeasti olisi haluttu koskevan vain työnantajia, se olisi säädetty työelämän tietosuojalakiin.
- Julkisessa keskustelussa on puhuttu vain sähköpostista. Esitys ei kuitenkaan edes mainitse sähköpostia, vaan se kattaa aivan kaikki Internet-välitteisen viestinnän muodot, kuten chatit, VoIP-puhelut (mm. Skype), web-sivujen selailun ja vertaisverkkojen käytön.
- Laki antaisi yhteisötilaajille poliisiakin laajempia valtuuksia edellyttämättä kuitenkaan vastaavaa laillisuusvalvontaa, jonka alaisena poliisi toimii.
- Laki romuttaisi lähdesuojan, joka on Euroopan ihmisoikeussopimuksen keskeinen oikeus.
- Lain noudattamisen valvonta perustuisi yhteisötilaajien omiin ilmoituksiin tietosuojavaltuutetun toimistolle ja olisi siten tyylipuhdas paperitiikeri.
Urkintalaki pitää haudata mahdollisimman pian ja lopullisesti.